Minkä kirjoitin, sen kirjoitin ja muita pääsiäistarinoita

Pääsiäinen on se kun kasvatetaan rairuohoa ja koristellaan talo keltaisella, vihreällä ja oranssilla? Tapahtuu ihmeitä ja kukot ja puput munivat? Noidat lentävät ja kiristävät palkkaa loitsiakseen joko hyvää tai pahaa onnea?

pääsiäisherne

Onhan se niinkin, mutta pääsiäiseen sijoittuu valtavan suuria juhlia. Pääsiäinen on pääsiäinen juutalaisille, katolisille, ortodokseille ja luterilaisille kristityille.

 

Pääsiäisen nimi tulee juutalaisilta

Pääsiäinen – happamattoman leivän juhla – oli Jeesuksen aikaan monipäiväinen juhla. Pääsiäisellä oli jo silloin perinteitä, jo silloin pääsiäinen oli yli tuhat vuotta vanha juhla. Jeesus vietti pääsiäistä Egyptin orjuudesta vapautumisen muistoksi. Orjuutetut vierastyöläiset pääsivät vapaaksi Egyptistä ehkä faarao Merenptahin tai isänsä Ramses II aikaan noin 1200 eaa. Egyptiläisten suunnalta orjuudesta vapautuminen ei ole ollut niin merkittävä tapahtuma kuin juutalaisille. Niinpä tarinat, perinteet ja legendat perustuvat juutalaisten kirjaamiin tapahtumiin.

Disney kertoo ansiokkaasti meille asiaan liittymättömille yksinkertaistetun tarinan Egyptin prinssi. Piirretty elokuva kertoo Mooseksesta ja kuinka juutalaiset vaelsivat Egyptistä nykyisen Israelin alueelle. Koska niin voimakas perinne tapahtumasta on syntynyt, on täytynyt tapahtua merkittäviä asioita.

Happamattoman leivän juhla tulee siitä, kun evakkoon oli lähdettävä niin nopeasti että leipätaikina oli leivottava leiväksi heti eikä odotella hapattamista. Sedar- aterialla syödään matsa-leipää. Leipä leivotaan vehnäjauhosta ja kylmästä vedestä. Ollakseen kelvollista, se paistetaan 18 minuutin kuluessa, ettei se lämpene ja happamoituminen (hametsia) ala.

Juutalaisten pääsiäisruokailu on täysin päinvastainen meidän pääsiäisperinteisiimme ruuan osalta. Meillä paastonajan vuoksi nimenomaan kaikki säilötty ja hapatettu on käytössä kun taas juutalaiset avaavat kaikki tarvikkeet uudesta pakkauksesta ja mitään vanhaa tai hapatettua ei syödä.  Pescina aterialla käytetään nimenomaan siihen tarkoitettuja astioita. Kitkeriä – orjuudesta muistuttavia suolaveteen – “kyyneliin” – kastettuja yrttejä syödään pääsiäisenajan pääaterialla eli Sedar-aterialla.

Juutalaisten pescina – pääsiäinen – kestää seitsemän päivää ja sinä aikana syödään happamattomia viljatuotteita – niin ja tietysti happamatonta ruokaa. Mämmin kerrotaan olevan vastine happamattomalle leivälle. Mutta kuka tietää – mämmin alkuperä on kuitenkin jo 1700- luvulta kaikki on arvailua.

Jeesus siis juhli vapautta kavereidensa kanssa vajaan viikon kunnes alkoi kristittyjen pääsiäinen.

Käsien pesemisestä nousi haloo

Olen monesti miettinyt onko meidän “minä pesen käteni tästä” noussut väärinymmärrysten jatkumo.
Käsien ja jalkojen peseminen liittyy nimittäin juutalaisten sedar-symboliikkaan. Juutalaiset pesevät symbolisesti kätensä Sedar (joissakin Jedar) aterian aluksi – jotkut myös jalkansa. Jalkojen pesu – siis toisen ihmisen jalkojen peseminen symbolisena eleenä on erittäin merkityksellinen ja rakkaudellinen ele. Jeesus – siis pääsisäistä juhliva juutalainen mies – asettaa itsensä palvelijan asemaan ja kunnioittaa opetuslapsiaan pesemällä heidän kaikkien jalat ennen pääsiäisateriaa. Jeesuksen kerrotaan tienneen läheistensä jalkoja pestessään kuka hänet on ilmiantanut. Jeesus tiesi myös että tämä tulisi olemaan hänen viimeinen ateriansa: viimeinen Sedar jolla hän söi siis kyyneliin kastettuja yrttejä ja matsa-leipää.

Juutalaisten hygieniatavoista olemme saaneet ammentaa myös esim symbolivärit ravintola- ja suurtalouskeittiöiden värikoodistossa ja monet ruuan säilyttämiseen liittyvät tavat. Mennään niihin joskus toiste.

Mutta siis siihen käsien pesemiseen. Kun tilanne riistäytyi käsistä, vangittiin juutalainen Jeesus. Pontius Pilatus oli roomalainen, mutta vastasi tuomarina rikollisten tuomitsemisesta. Pontius Pilatus oli juutalaisten kanssa eri mieltä Jeesuksen syyllisyydestä mutta päätti antaa kansan haltuun -huutoäänestykseen – asian hallinnan. No hän oli siis tuomari ja hänen vastuullaan oli tuomion julistaminen, siis siitä hän ei voinut laistaa. Ollessaan erimielinen hän siis “kirjoitutti pöytäkirjaan” poikkeavan äänestystuloksen pesemällä kätensä kirjaimellisesti ja symbolisesti. Käsien peseminen juutalaisten edessä oli siis merkki ja symboli jonka jokaikinen häntä katseleva juutalainen ymmärsi. Hän halusi olla puhdas tästä päätöksestä.

Se miten huolettomasti nykyisin puhutaan käsien pesemisestä jossain asiassa, unohtaa minusta usein sen, että käsien pesijä kertoo olevansa täysin eri mieltä. Pontius Pilatushan antoi tuomion – ei siis livennyt työtehtävästään – vaikka olikin eri mieltä itse tuomiosta. Demokratiaa hiukan karulla tavalla tosin.  Usein puhutaan käsien pesemisestä niinkuin joku lipeäisi velvoitteistaan, mutta Potius vei työnsä loppuun kaikesta huolimatta. – Antoi päätöksen ja toimeenpani tuomion, vaikka pesikin kätensä.
Minäkin antaisin mielelläni puhtaan vastalauseen – paljon mieluummin kuin niin sanotun haisevan!

Minkä kirjoitin sen kirjoitin liittyy myös Pontius Pilatukseen ja samaan asiaan. Kun Pontius oli luovuttanut asiassa ja oli syyllisyydestä eri mieltä hänen kerrotaan kirjoituttaneen tekstin I.N.R.I., Jeesus Nasaretilainen Juutalaisten Kuningas. Juutalaiset papit kritisoivat ja ehdottivat että tekstin pitäisi olla ” Hän on sanonut: Minä olen juutalaisten kuningas” johon Pilatus totesi: Sen kirjoitin minkä kirjoitin, eikä siis ottanut tässäkään tarinassa kantaa itse kiistaan.

Tässä kohdassa eriytyvät kirkot

Tämän hetken vuoksi on tehty ristiretket, oli inkvisitio, koettu holokausti ja tämän hetken vuoksi soditaan vieläkin. Tänä hetkenä eriytyvät myös ruokakulttuurit pääsiäisen juhlinnan osalta.

Kun lasten kanssa askartelen virpomisvitsoja – muistoa siitä, kun juutalainen Jeesus saapuu juhlimaan suosittuna aikansa vaikuttajana uskontonsa suurinta juhlaa – en oikeastaan mieti niin kauas. Ajattelen pikemminkin kevättä. Pääsiäisperinteemme sisältää siis juutalaisen palmunlehdillä tervetulotoivotuksen ja pakanallisen noita- loitsun sekoituksen. Ortodoksinen virpomaperinne on kaukana siitä kaupallisesta ilmiöstä jota virpominen nykyisin on. Ortodoksinen perinne juontaa 300-luvulta, jolloin etelässä on kuljettu kulkueissa palmunlehdillä huiskutellen Jeesuksen Jerusalemiin ratsastamisen muistoksi.  Meillä keväällä heräävä pajunoksa on ajanut lehvän asiaa.  Virpomavitsaksi on valittu kolmihaarainen tai kaksihaarainen pajunoksa. Kolme haaraa: Pyhä Kolminaisuus tai kaksi haaraa Kristuksen inhimillinen ja Jumalallinen olomuoto.

Virvon varvon vitsasella, tällä pajun oksasella Herramme Jeesuksen Kristuksen Jerusalemiin ratsastamisen muistoksi. Jumala sinua siunatkoon.

Ortodoksinen virpomaperinne on yksinkertaisuudessaan läheisille ja naapureille annettu toivotus ilman toivoa palkasta. Palkkaa on kuitenkin annettu. Palkka on useimmiten ollut kananmuna ja se on toimitettu saajalle pääsiäisaamuna. Kananmunapalkasta on kehittynyt suklaamunapalkka. Virpomavitsaa säilytetään helatorstain aattoon asti vedettömässä astiassa.

Kananmunapalkasta pääsemme taas takaisin ortodokseihin ja ruokaan. Kananmunia ei ortodoksisessa perinteessä syödä laskiaisen ja pääsiäisaamun välisenä aikana. Ei mitään mikä liittyy syntymiseen. Ei mätiä, maitoa tai munia, ei vasikkaa tai karitsaa. Ortodoksien uudelleensyntymisen juhla on pääsiäisaamu. Pääsiäisaamua kuvastaa juuri se uuden syntymän ihme – kananmuna jonka joku virvottu antaa palkaksi siitä siunauksesta jonka halusit toivottaa. Täydellinen kaunis ja pyöreä, pääsiäisaamuna koristeltukin ja ilon juhlan symboli.

Kaikki maitotuotteet ovat hapantuneet tällä välillä, joten pääsiäiseen liittyvät leivonnaiset joihin käytetään rahkaa ja muita happamia maitotuotteita.

Graalin malja ja ehtoollinen

Viihdeteollisuus saa kiittää mahtavasta legendasta – Graalin maljasta.  Graalin malja-tarina on syntynyt muutama sata vuotta myöhemmin. On kolme käsitystä mikä graalin malja on. Yksi versio kertoo että Graalin malja on se malja josta Jeesus tarjoili punaviiniä ” tämä viini on minun vereni” .  Toinen väite on se, että Graalin malja on se pikari josta roomalainen sotamies tarjosi Matteuksen mukaan etikkaa ja sappea ja jota Jeesus maistoi mutta kieltäytyi juomasta, etikkaan sekoittui Jeesuksen verta.

Kolmas kertomus Graalin maljasta, on Johanneksen mukaan “Jeesus tiesi että kaikki on saatettu päätökseen ja sanoi “minun on jano”. Siellä oli astia hapanviiniä, sotilaat kastoivat siihen sienen ja nostivat sen Iisoppiruoon päässä Jeesuksen huulille. Jeesus joi viinin ja sanoi “Se on täytetty” ja antoi henkensä.”

Graalin malja – olipa se ristiretkeilijöiden keksimä legenda tai ei , siihen liittyy Jeesuksen veri.

Juutalaisten Sedar-juhlassa juodaan neljä maljaa ja Jeesuksen nauttimassa edellisen päivän sedar-juhlassa viimeinen – neljäs malja on jätetty nauttimatta ja siihen viitataan mm lauseessa :”Isä, jos mahdollista, menköön pois minulta tämä malja” . Lause on kerrottu Matteuksen evankeljumissa.

Ehtoollinen on kuitenkin saanut alkunsa tuon viimeisen aterian: torstain sedar-aterian symbolisesta merkityksestä – kolmannesta maljasta.

Oppineiden mukaan neljä maljaa kuvasivat lunastuksen neljää vaihetta: Egyptistä vapautumista, pääsyä luvattuun maahan, sovitusta ja Jumalan valtakunnan tuloa. Juutalaisen perinteen mukaan köyhimmänkin on saatava neljä lasillista viiniä.

Punaviini on sekä ehtoollisen juoma että pääsiäisjuhlan juoma.

Pääsiäsateria

Pääsiäisateria on meillä sekoitus alkuperäisestä juutalaisten pääsiäisjuhlan ateriasta ja uskontojen mukaan erilaisista ruokatavoista. Pääsiäisaterian lihana on lammas, joka on muistona siitä, että orjuudesta vapautumiseen liittyi vitsaukset joilta juutalaiset suojautuivat merkitsemällä ovensa lampaan verellä. Meillä lammas on taas merkityksessä uhri. Jeesus koetaan uhrilampaana.

Ortodoksisesta perinteestä pääsiäiseen liittyvät hapanmaitotuotteet – pasha ja rahka. Joiden liittyminen pääsiäiseen alkaa jo laskiaisesta. Laskiaisesta alkaa paastoon laskeutuminen ja valmistautuminen pääsiäiseen. Paaston aikana ei syödä uuteen elämään liittyviä raaka-aineita. Uudelleen syntymisen aika on vasta pääsiäisenä.

Katolisen pääsiäispöydän keskeinen ruoka on kala.

Ja sitten oli Påsk

Jotta asia ei olisi yksioikoinen, pääsiäiseen liittyy ja siihen tuo keväisiä elementtejä saksilaisten Eostre. Neoliittiselta ajalta saakka kevään alkamista on juhlittu kevätpäiväntasauksen aikaan. Eostre oli hedelmällisyyden, maanviljelyn ja kevään jumalatar. Englantilainen sana Easter ja ruotsalainen sana Påsk juontavat Eostresta.

Ota näistä nyt selvää!

Se on varmaa, että ajankohtansa takia pääsiäistä voi viettää uskontokunnasta riippumatta keväällä. Pääsiäinen sijoittuu luonnon heräämiseen ja uuteen kasvuun. Jokaisella on mahdollisuus viettää pääsiäistä, koristella kotinsa ja nauttia vapaa-ajasta. Vietätpä juhlaa vapaudelle, uudesti syntymiselle tai Eostrelle kaikkiin tapoihin liittyy vuodenaikana kevät.

 

 

Aikaisemman pääsiäistarinani voit lukea Kodin kuvalehden sivulta: Mieleni kiirastorstai tai pääsiäisaamun hetki

 

 

Kuinka sinun pääsiäisenviettosi sujuu?

 

 

Jätä kommentti

Siirry työkalupalkkiin