Keittiö päivitetty versioon 2.2

Keittiö päivitetty versioon 2.2

Keittiö koottiin silloiseen olohuoneeseen kuusi vuotta sitten.
Aamuaurinko pilkuttaa seinän kristallin läpi pienillä sateenkaarilla.
Tuijotan hopeista kukkienkastelukannua, jonka löysin Hietalahden kirpputorilta – se sai korvata violetti-vihreän muovikannun jonka hommasin kuusi vuotta sitten limenvihreään seinään sopivaksi.

Kermanvalkoinen kierrätyskeittiömme  tuntuu kuluneelta. Vaaleassa ovipinnassa kestävät tahrat yhä tiukemmin. Elinvoimainen heleä seinä vaikuttaa teennäisen pirteältä.

Jukka! Lapset!  Alakaapeista tehdään tummat. Ennen kuin kukaan sanoo ei, kiirehdin vetämään marttyyrin viitan niskaani ja väsynyt, uhriutunut selitys kuinka vaaleassa ovessa näkyy kaikki tahrat – olen kyllästynyt. (se osa on täyttä totta)

Kontiainen ja masterpiece

Uutta väriä haetaan teräspinnan ruskeaan vivahtavasta kiillosta – aamuvalossa, päivällä ja illalla. Kontiainen on sävyn nimi. Samaan aikaan tapettiosastoilta etsitään tyttären kanssa raidallista tapettia; sitä “meille ei mitään vaakaan tapetoida” – tapettia. Mikään tapetteja myyvä kauppa ei ole visiotani hahmottanut, näytekirjoissa on liianvaalealiianohut, liian keltainen, liian pliisu, liian tumma, liian tiheä, liian liikaa. Tamperelaisen tapettiliikkeen mallistosta löytyy. Hollanti näyttää olevan mielikuvani kotimaa, valitsen Eijffingerin masterpiece valikoimasta raitaa, joka tullaan tapetoimaan vaakasuuntaisena. – Sisustuskirvesmiehen kodissa kamppailee usein lause Suutarin lapsilla ei ole kenkiä, toteutumisestaan. Vaakatapetointi vapaa-aikana ei herätä innostusta – pulmalliset ratkaisut riittäisivät ihan työn puolesta.

Ensin tulee siivous

Nupit pyöritellään irti ja ovet irroitetaan saranoiltaan – laatikot kiskoiltaan. Pesin kaikki pinnat soodalla. Sooda puhdistaa pinnan kaikesta rasvasta, joka tietysti on maalaamisen suurin vihollinen.
Kotiremonteissa mukavaa on se, että vaikka itse aloittaisit yksin, kohta koko porukka on auttamassa kun jakaa hommat sopivasti. – Hiontaa ja maalaamista minun ei tarvinnut tehdä ensimmäisiä lukuunottamatta. Tytöille kelpaa irroittelu- ja maalaustyö, Jukalle kittaus ja hiominen ja loput maalaustyöt.

Tässä samalla sain käytyä läpi koko keittiön kaikki kaapit ja laatikot. Ohrauunipuuroa määräsi kuivatavaralaatikko päivälliseksi.

Good vibes only

Vaikka keittiön varusteisto on varsin kompakti ja harkittu, aina jotain poistettavaa on. Poistin uunivuoan joka toi mieleeni ikävän työtapahtuman – minulle luvattiin että saan apua ja sitten jouduinkin selviytymään yksin eikä siitä edes kerrottu vaan asia selvisi minulle siinä muutama tunti ennen h-hetkeä. Kotiini en halua muistutuksia ikävistä asioista.

Vaikka itsepäinen ja juonikas olisinkin, remontin yksityiskohtia ei kannata sovun hinnalla ajaa läpi. Alkuperäinen ajatukseni oli hommata kalusteseinälle valokuvatapetti, jossa olisi vain yksi suuri lempikukkani – vaaleanpunainen pioni. Voimakas vastustus riitti vakuuttamaan ettei koti olisi yhtä mukava muille jos veisin oman ajatukseni itsepintaisesti läpi.

Tähän taustaksi sanon että olen käynyt omat tavarani läpi parjatulla ja toisaalta suositulla menetelmällä – sellaisella suomalaistetulla Konmarituksella. Suosittelen ja olen suosittelematta, asiasta on minusta aivan turha kinata, minulle se sopi mutta siihen täytyy lähteä avoimin, iloisin mielin. Pieni siivu yhteisten tavaroiden marittamisesta löytyy vanhasta blogistani. 

Tapetti vaakaan

Usein on hyvä ettei tarkkaan tiedä mihin ryhtyy – ja ryhtyy silti. Vaikka kolmen metrin paperin asettaminen suoraan vaakalinjaan ei olekaan ihan yksinkertaista, se on tehtävissä.  Asiaan kuluu aikaa muttei aikailla voi. Onneksi tapetti on varsin paksua ja tukevaa, reuna kestää suorana vaikka sitä joutuu asettelemaan liesituulettimen reunan alle ja seinään piirrettyyn vaakalinjaan.

Tapetin voimakas punainen raidoitus asetetaan vastakkain, niin että se jää ainoaksi suureksi punaiseksi raidaksi. Yläreunaan ja alareunaan käytetään vain tapetin sinistä puoliskoa. Yläreunaan halutaan tumma raita.

 

Aavistus turhamaisuutta

Ensimmäistä kertaa hylkäsin vanhan, ehjän kodinkoneen ja korvasin väriltään paremmin sopivalla. Toki toimiva vanha valkokuorinen vietiin kierrätyskeskukseen ja käytetty teräskuorinen astianpesukone istuu tummaan ympäristöönsä.

Jääkaapin ovi

Magneetit ovat loistava tapa kiinnittää muistettavat asiat jääkaapin oveen – inhoan sitä. Muistin tueksi käytössä on ollut liitutauluja ja magneettitauluja, aina lopulta on palattu jääkaapin oveen.

Yritän vielä kerran. Leikkasin plasmaleikkurilla muistipuun rautalevystä. Päästövärit ovat uskomattoman kirkkaita – autolakka suojaa pintaa.

Yläkaapit vaaleiksi

Poimimme tapetin raidasta sinisen ja siitä vaaleamman sävyn. Yläkaapit maalataan.
Keittiön kello on pikantissa paikassa. Kaikki juontaa juurensa siihen että alunperinkin rakensimme keittiön kierrätyskaapeista. Kaappijärjestystä piti suunnitella useampikin tovi. Jokaisen kotimme aikaa näyttänyt keittön posliinikello näytti keltaiselta ja ankealta.  Tyhjä ruutu näyttäisi omituiselta. Teen reiän keskelle hopealautaseen vuodelta 1968.

… siitä se ajatus sitten lähti…

Mitä tehtiin?

  • kitattiin ja hiottiin ovien kolhut
  • maalattiin kaappien ovet
  • lisättiin silikonilistat kaappien sokkelien alle
  • tasoitettiin edellisen tapetin kohokuvio
  • maalattiin pohjamaali
  • tapetoitiin
  • vaihdettiin välitilalasin alumiininen kiinnityslista lämpövärjättyyn teräkseen
  • maalattiin ovilistat

 

 

Aamuauringon puolella viihtyy taas.

 

 

 

 

 

 

Jätä kommentti

Siirry työkalupalkkiin